Viurusuo-lausunto, muistutus, mielipide-26

Outokumpu Viurusuo: Lausunto, muistutus, mielipide

HUOM! Muistutuksen teksti on otettu tietokoneelta.

P O H J O I S - K A R J A L A N
Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S


Joensuu 19.2. 2002		Itä-Suomen
Nro 0795Y0032-11		ympäristölupavirasto
Viite Lausuntopyyntö 10.1. 2002,		PL 69
Dnro 2001/126(YL)		70101 Kuopio

Asia	Viurusuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa ja vesilain mukainen lupa turvetuotantoalueella olevien lampien kuivattamiseen ym., Outokumpu

	Pohjois-Karjalan ympäristökeskus esittää asiasta seuraavaa.
HAKEMUKSEN TAUSTAA
	Itä-Suomen vesioikeus myönsi 10.1. 2001 antamallaan päätöksellä hakijalle luvan Outokummun kaupungissa sijaitsevan yhteensä noin 292 ha suuruisen Viurusuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamiseen Kaita-Kuusjärveen sekä tuotantoalueella sijaitsevien alle hehtaarin suuruisten Isolammen ja Pienilammen kuivattamiseen. Vaasan hallinto-oikeus on 11.6. 2001 antamallaan päätöksellä nro 01/0053/4 kumonnut Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen kokonaisuudessaan ja palauttanut asian Itä-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

	Perusteluinaan päätöksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta Vaasan hallinto-oikeus on todennut muun muassa seuraavaa.

	Vesioikeus ei ole ottanut huomioon vesilain 6 luvun 2 §:n mukaista luvan tarvetta, joka johtuu ojituksesta aiheutuvan Isolammen ja Pienilammen ja niiden ympäristön kuivumisesta. Vesioikeus ei ole perustellut miksi lampien kuivattaminen ei huomattavasti vaaranna pienehköjen järvien suojelutarvetta.

	Palautuspäätöksen mukaan lupaviranomaisen tulee jatkokäsittelyssä hankkia mm. selvitys pienvesistöjen suojelutarpeista ja vesilain 2 luvun 3 § huomioon ottaen tarvittava selvitys siitä, voidaanko hakemuksessa tarkoitettu turveraaka-aineen tarve tyydyttää ottamalla käyttöön vähemmän luonnonarvoja sisältävä suo.

HAKEMUKSEN TARKASTELU

	Viurusuon turpeen rikkipitoisuus

	Hakemuksen mukaan (s. 10) Outokummun tutkituilla soilla on turvetuotannon kannalta ongelmana turpeen korkea rikkipitoisuus. Otettujen näytteiden rikkipitoisuuden keskiarvo on 0,61 %. Polttoturpeen laatuohjeen mukaan voimalaitoksille toimitettavan turpeen rikkipitoisuuden tulee olla alle 0,3 %. Ohjearvoja alhaisempi keskipitoisuus on kahdeksalla tutkitulla suolla. Vapo Oy:n määritysten mukaan Viurusuon turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,26 % (hajonta 0,34).

	Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa (liite 24, s. 3) ympäristökeskus totesi, että mittaustulosten melko suuren hajonnan takia selostuksessa olisi pitänyt esitellä mittauspisteiden sijainti ja mittaustulokset kullakin pisteellä turvekerroksen eri syvyyksistä. Selostuksessa olisi pitänyt myös arvioida turpeen käyttömahdollisuudet, mikäli turpeen käytön laatuohjeet ylitetään.

	Itä-Suomen vesioikeudelle lähettämässä vastineessa yhteysviranomaisen lausunnosta hakija on esitellyt tarkemmin Viurusuon turpeen käyttökelpoisuutta. Sen mukaan rikkipitoisuuden suuren hajonnan aiheuttaa kaikilla tutkituilla kuudella pisteellä viimeisimmän eli pohjan läheisen kerroksen korkeat pitoisuudet. Jos tämä kerros jätetään pois laskelmista, pitoisuudet ovat hyvinkin alhaisia. Pohjan läheinen kerros voidaan jättää turvetuotannon loppuvaiheessa nostamatta, jos se polttoturpeen korkean rikkipitoisuuden vuoksi osoittautuu tarpeelliseksi.

	Ympäristökeskuksen mielestä hakemuksessa olisi tullut tarkemmin selvittää Viurusuon rikkipitoisuuden vaihtelua sekä arvioida pohjan korkeiden rikkipitoisuuksien vaikutuksia suolta tuotettavan turpeen määrään ja laatuun sekä käyttökelpoisuuteen.

	Turvevarojen riittävyys

	Hakemuksessa (s. 12) esitellään Pohjois-Savon alueen turvetuotannon vähenemistä vanhojen tuotantoalueiden loppuun kulumisen johdosta. Tuotantoalan arvioidaan vähenevän nykyisestä 6000 hehtaarista 3500 hehtaariin vuoteen 2010 mennessä. Samaan aikaan Pohjois-Savon turpeen käytön arvioidaan nousevan Iisalmeen valmistuvan Salmi-Voiman voimalaitoksen myötä. Hakijan mukaan Viurusuon turvetuotantoalue olisi merkittävä yksittäinen alue korvaamaan Pohjois-Savon 2500 hehtaarin poistumaa.

	Ympäristökeskus suhtautuu hyvin varauksellisesti arvioon turpeen käytön noususta. Esimerkiksi valtaosassa Pohjois-Karjalan itäosan turvetuotantoalueista energiaturpeen tuotanto on ollut viime vuosina keskeytyksissä turpeen heikon menekin takia. Ympäristökeskuksen mielestä ei myöskään tunnu uskottavalta, että tuotantoalueiden vähenemisen aikataulu on niin nopea, että vaihtoehtoisia soita ei voida hankkia käyttöön. Esimerkiksi vuonna 2000 Vapo Oy antoi Polvijärvellä turvetuotantoon suunnitellun Teyrisuon vesioikeuden päätöksen (46/96/3) raueta, eikä suota otettu käyttöön. Teyrisuo on yksi vaihtoehtoisesta alueista, jolla Viurusuon turvetuotanto voitaisiin korvata.

	Ympäristökeskus haluaa myös huomauttaa hankkeen tavoitteita koskevasta ristiriidasta, joka vallitsee tämän hakemuksen ja Viurusuosta tehdyn ympäristövaikutusten arviointiselostuksen välillä. Arviointiselostuksen mukaan (liite 23, s. 6) hankkeen tarkoituksena on tuottaa turvetta Pohjois-Karjalan lämpövoimalaitosten tarpeita varten. Pitkään jatkuneen tuotannon seurauksena turvekerros monella hakijan turvekentällä Pohjois-Karjalassa on kulumassa loppuun ja tuotantopinta-alat ovat siten supistumassa. Viurusuolta tuotettavalla turpeella on tarkoitus YVA-selostuksen mukaan korvata näitä tuotannosta poistuvia alueita. Kuitenkin tässä hakemuksessa korostetaan Viurusuon merkitystä Pohjois-Savon turvetuotannosta poistuvien alueiden korvaamisessa.

	Hakemuksessa (s. 13) esitelty selvitys Viurusuon vaihtoehtoisista soista on hyvin suppea ja rajoittuu Outokummun kaupungin alueelle. Selvityksessä tyydytään vain toteamaan alueen tuotantokelpoisten soiden yksityinen omistuspohja sekä maanhankinnan vaikeus. Sen sijaan siinä ei lainkaan pohdita vaihtoehtoisten soiden käyttökelpoisuutta luonnonarvojen kannalta.

	Ympäristökeskuksen arvion mukaan Outokummun kaupungin alueella olevista soista Miinalanrimpi olisi varteen otettava vaihtoehto korvaamaan Viurusuon turvetuotanto. Suo on Viurusuon tavoin varattu Pohjois-Karjalan seutukaavassa turvetuotantoon (ER1). Kaavassa turvetuotantoon varattu pinta-ala on 210 ha. Suo on aiemmin metsäojitettu. Tosin Miinalanrimmen turpeen rikkipitoisuudet ovat Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) selvitysten mukaan paikoin korkeat.

	Polvijärven Horsmanahossa, lähellä Outokummun kaupungin rajaa sijaitseva Teyrisuo on myös varteenotettava vaihtoehto Viurusuon turvetuotannolle. Suo on metsäojitettu. Kuten jo aiemmin todettiin, Teyrisuon tuotannolle oli vesioikeuden lupa. Lupaehtojen mukaisesti lupa raukesi neljän vuoden kuluessa luvan myöntämisestä, koska tuotannon valmistelutöitä ei aloitettu vuoden 2000 aikana. Luvan mukainen tuotantoalue oli 97 ha. GTK:n mukaan suon polttoturvekelpoinen ala on 175 ha. Pohjois-Karjalan seutukaavassa Teyrisuon turvetuotantoon (ER1) varattu pinta-ala on 110 ha.

	On myös syytä todeta, että Outokummussa ja Polvijärvellä sekä myös Juuan länsiosissa on muita turvetuotantoon kelvollisia, jo aiemmin ojitettuja soita. Ne eivät kuljetusetäisyyksiltään poikkea merkittävästi Viurusuosta, joten niillä voi olla myös merkitystä korvattaessa Viurusuon turvetuotantomahdollisuuksia. Lisäksi alueen tutkimattomista suoalueista on mahdollista löytää tuotantoon kelvollisia soita. Tässä tarkastelussa eivät ole mukana Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen toiminta-alueen ulkopuoliset, lähempänä Kuopiota sijaitsevat mahdolliset tuotantokelpoiset alueet.

	Työllisyys

	Hakemuksen mukaan (s.14) Viurusuon välillinen työllisyysvaikutus on n. 26 htv. Ympäristökeskuksen mielestä hakemuksessa olisi voinut eritellä, mistä välilliset työllisyysvaikutukset koostuvat. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa välillisiä työpaikkoja ei ole myöskään käsitelty.

	Liikenne

	Hakemuksen mukaan (s. 18) suolla on arvioitu käyvän vuodessa 1250 turverekkaa. Rekkaliikenne tapahtuu pääosin tuotantokauden ulkopuolella eli syys-kevätkautena. Rekkojen ajoreitit suolta kulkevat Maljasalmentietä ja Kuusjärventien kautta valtatielle no 17. Ympäristökeskuksen mielestä hakemuksessa olisi tullut arvioida, millaisia haittavaikutuksia rekkaliikenne tulisi aiheuttamaan alueen tiestölle ja asukkaille.

	Viurusuon maisemallinen merkitys

	Hakemuksessa (s. 21) esitelty Viurusuon maisemakuvaus on suora lainaus ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (Liite 23, s. 13) maisemaa esittelevän luvun viimeisestä kappaleesta. Siinä kuvataan alueen puustoisia reunaosia, joiden maisemallinen merkitys on vähäisempi kuin alueen keskeisillä luonnontilaisilla osilla. Lisäksi siinä on todettu alueella olevia maisemavaurioita (voimalinja, hakkuualueet). Tekstistä on jätetty pois arviointiselostuksen kappaleet, joissa kuvataan Viurusuota maisemakokonaisuutena sekä alueen arvokkaimpia maisema-alueita. Näissä arviointiselostuksen kappaleissa Viurusuon maisemaa kuvataan seuraavasti:

	Viurusuo on keskeisiltä osiltaan luonnontilainen ja suhteellisen eheä maisema-alue. Maisemaa leimaavat keidassuolle ominaiset pinnanmuodot, kuljut ja kermit, sekä kermijuoteilla harvakseltaan kasvavat männyt. Viurusuon maisemaa monipuolistavat myös pienet, puustoiset saarekkeet sekä suon eteläosassa sijaitsevat kaksi lampea. Kalliosaarten pohjoispuoliset moreenikangassaarekkeet jakavat Viurusuon kahteen selkeään osaan. Niillä tavataan pienialaisesti monikerroksista, vanhaa luonnonmetsää.

	Suon edustavimmat maisema-alueet ovat

	- Kalliosaarten pohjoispuolella oleva alue
	- Ruopparimpien alue Isolammen eteläpuolella
	- Pienilammen ja Isolammen ympäristö

	Näillä alueilla maisemanrakenne on monipuolinen. Kalliosaarten ja Isolammen alueilla juuri kasvillisuuden pintarakenteen mosaiikkisuus ja värikompositio ja yksilölliset kitukasvuiset männyt luovat edustavan, viettokeitaalle ominaisen maisematilan.

	Ympäristökeskuksen mielestä hakemuksen maisemakuvaus vähättelee Viurusuon maisemallista merkitystä. Hakemuksessa olisi tullut kuvata ennen kaikkea Viurusuon merkittävät maisema-arvot, koska ne ovat keskeisin osa turvetuotannon toteutumisen myötä menetettävää maisemakokonaisuutta. Hakemuksessa kuvatuilla kohteilla maisemamenetykset turvetuotannon myötä ovat vähäisemmät.

	Vesistövaikutukset

	Vaikutusarviot perustuvat hakijan aiempaan vesilain mukaiseen muutettuun lupahakemukseen, josta ympäristökeskus on lausunut 27.8.1999.

	Vaikutusarvioista ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, että laskelmat kuvastavat turvetuotantoalueen vaikutusta keskivirtaamatilanteessa tuotantoaikana. Kuivatusvedet puhdistetaan vain roudattomana aikana. Muun ajan kuormitusta ei ole erikseen arvioitu. Laskelman mukaan turvetuotannon kuivatusvedet kohottaisivat alapuolisen Myllyjoen ja todennäköisesti myös Kaita-Kuusjärven typpipitoisuuksia selvästi.

	Ympäristökeskus on arvioinut, että Viurusuon turvetuotantohanke vaikuttaa voimakkaimmin alapuolisen Myllyjoen ja Kaita-Kuusjärven tilaan. Typpipitoisuuksien nousun lisäksi seurauksena voi olla liettymiä ainakin välittömästi tuotannon alapuolisessa uomassa. Ravinteita, mm. typpeä, ja kiintoainesta kuitenkin pidättyy laskuojan alaosan kosteikkomaiselle ojanvarsiluhdalle ja sitä reunustavalle luhtanevalle, mikä vähentää kuormitusvaikutusta. Roudattomana aikana kuivatusvedet käsitellään tehokkaasti. Talviajan ja lumensulamiskauden kuormituksen suuruutta ja vaikutusta sen sijaan on vaikea ennakkoon arvioida, mm. suunniteltujen patorakenteiden toimivuudesta ja vaikutuksesta kuormitukseen ei ole toistaiseksi kokemuksia. Myöskään typen merkitystä humuspitoisten vesien tuotantoon vaikuttavana tekijänä ei vielä toistaiseksi kovin hyvin tunneta, ja se vaatisi tarkempia selvityksiä.

	Hakemuksen mukainen kuivatusvesien käsittelymenetelmä ei ole muuttunut aiemmasta vesilain mukaisesta hakemuksesta. Ympäristökeskus on ottanut siihen samoin kuin vesien johtamiseen kantaa aiemmissa lausunnoissaan. Lausunnossa 27.8.1999 on todettu, että vedet tullaan käsittelemään parhaalla tällä hetkellä käytettävissä olevalla tavalla. Laskuojan alaosaan lasketun järven pohjalle on kehittynyt luhtaa ja luhtanevaa. Kuivatusvesien kulkiessa ja osittain levitessä tälle alueelle ravinteita pidättyy kasvillisuuteen, mikä todennäköisesti vähentää vesistöön joutuvaa kuormitusta etenkin kesäaikana. Alue toimisi tällöin kosteikonomaisesti, mikä täydentäisi kuivatusvesien kemiallista puhdistusta.

	Pohjavesivaikutukset

	Hakemuksen mukaan (s. 40) veden saannin kannalta kriittisimpiä on neljä kaivoa, jotka sijaitsevat suunnitellun tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä. Muihin kaivoihin suon kuivatus ei arvion mukaan vaikuta.

	Pienvedet

	Kohteiden aikaisempi tarkastelu

	Hakemuksen sivulla 41 todetaan, että kasvillisuuden ja linnuston selvityksissä ei ole Isolammen ja Pienilammen kasvillisuudessa todettu suojeltavia tai uhanalaisia lajeja. Hakemuksessa ei ole kuitenkaan selvennetty mitä tarkoitetaan suojeltavilla lajeilla. Lisäksi uhanalaisluokituksessa on tapahtunut muutoksia, joiden mukaan lampien alueella esiintyy uhanalaisia lajeja. Ympäristökeskus käsittelee Viurusuon luontoarvoja jäljempänä. Siinä yhteydessä käsitellään myös lampien lähistön suotyyppien ja niillä olevan kasvillisuuden sekä lammilla havaitun linnuston suojelullista merkitystä.

	Hakemuksen mukaan (s. 42) ympäristökeskus ei ole alkuperäisestä lupahakemuksesta tai muutetusta lupahakemuksesta antamissaan lausunnoissa vastustanut poikkeusluvan myöntämistä Viurusuon Isolammen ja Pienilammen kuivattamiseen. Hakija toteaa myös, että ympäristökeskus ei ole myöskään valittanut vesioikeuden 10.1. 2000 antamasta päätöksestä, jolla se on mm. myöntänyt hakijalle poikkeusluvan lampien kuivattamiseen. Hakijan käsityksen mukaan edellä esitettyjen seikkojen perusteella ympäristökeskus on katsonut, etteivät lampiin liittyvät suojelutavoitteet millään tasolla vaarannu ja että haettu poikkeuslupa on myönnettävissä.

	Tällaista johtopäätöstä lausunnoista ei saa tehdä. Vesilain 1:15a §:n poikkeusluvan myöntäminen edellyttää kyseisten vesistöjen suojelukohteiden arviointia. Ympäristökeskuksen molemmissa lausunnoissa todetaan, että ympäristöhallinnossa suojelutavoitteiden yleistä määrittelyä ei ole tehty. Kun ympäristökeskus ei lausuntoja kirjoittaessaan osannut muodostaa selvää käsitystä lainkohdan soveltamisesta, se jätti tarkemmin lausumatta asiasta. Lausunnoissa kuitenkin todettiin, että Isolammen ja Pienilammen kaltaisia laajoilla suoalueilla sijaitsevia lampia Pohjois-Karjalan länsiosissa on vähän.

	Hakemuksessa ihmetellään myös, että ympäristökeskus on rajannut tarkastelunsa koskemaan yksinomaan laajoilla luonnontilaisilla suoalueilla olevia lampia. Ympäristökeskuksen mielestä tämä on oleellinen kysymys arvioitaessa Viurusuon lampien suojelukysymystä. Suojelutavoitteiden kannalta ei ole samantekevää, millaisessa ympäristössä tai millä alueella kyseinen kohde sijaitsee. Pohjois-Karjalan länsiosissa on vähän laajoja keskeisiltä osiltaan luonnontilaisina säilyneitä soita, joten niillä sijaitsevat luonnontilaiset lammet ovat suojelutavoitteellisesti hyvin merkittäviä.

	Pienvesien lisäselvitykset

	Pohjois-Karjalan ympäristökeskus toimitti 11.12.2001 lähettämässään kirjeessä hakijalle Pohjois-Karjalassa tekemiään pienvesiselvityksiä. Ne eivät ole ehtineet hakemuksen valmisteluun mennessä, mutta ovat mukana hakijan ympäristölupavirastolle 21.12. 2001 toimittamien täydentävien asiakirjojen liitteenä. Niissä on esitelty vuosina 1999-2001 ympäristökeskuksessa tehdyn pienvesitutkimuksen tuloksia. Tutkimukset koskevat vesilain 1:15a ja 1:17a §:ien tarkoittamia pienvesiä. Lisäksi hakijalle toimitettiin Pohjois-Karjalan luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien osalta kuvaus Viurusuon lammista.

	Vesilain 1:15a §:n tarkoittamat kohteet

	Hakemuksessa (s. 43) esitetty suppea lampitilanteen tarkastelu antaa käsityksen siitä, kuinka paljon Outokummun alueella on vesilain 1:15 a §:n tarkoittamia alle hehtaarin lampia, ja mikä on niiden karttatarkastelun mukainen luonnontilaisuuden aste. Karttatarkastelun perusteella alueen kaikista lammista tulkittiin luonnontilaisiksi noin 76 %. Ympäristökeskuksen mielestä tarkastelu antaa suuntaa alueen pikkulampien luonnontilasta, mutta sen perusteella ei voi päätellä niiden merkitystä vesilain edellyttämän suojelutavoitteiden arvioinnin kannalta.

	Ympäristökeskuksen vuosina 1998-2001 Pohjois-Karjalassa tutkimista alle hehtaarin kokoisista suolammista oli luonnontilaisia 22 kpl (37 %). Kaikkiaan 38 (63 %) suolampeen laski suoraan yksi tai useampi oja tai sen välitön lähiympäristö oli ojitettu. Osalla ojitetuista lammista luonnontilan muutokset olivat melko vähäiset, joten kaikkiaan 43 suolampea (72 %) tulkittiin vesilakikohteiksi ja 17 lampea muuttuneiksi (28 %).

	Vesilakikohteiksi tulkittujen lampien osuus (72 %) oli lähellä hakijan karttatarkastelun perusteella saamaa luonnontilaisten lampien osuutta (76 %). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä kaikki lammet ovat suojelutavoitteiden kannalta samanarvoisia. Vesilain perustelujen mukaan pienvesien suojaamisessa on ensisijaisesti kysymys luonnon monimuotoisuuden ja biologisen tuottokyvyn säilyttämisestä (HE 79/1996, vesilain 15a §) . Tutkittujen vesilain 1:15a §:n tarkoittamien lampien merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta vaihtelee suuresti. Siksi myös poikkeuslupien myöntämisen edellytykset vaihtelevat tapauskohtaisesti riippuen kohteen merkityksestä luonnon monimuotoisuuden ja biologisen tuottokyvyn kannalta.

	Ympäristökeskuksen tutkimista suolammista merkittävimpiä olivat luonnontilaiset lammet, joiden osuus oli noin 37 % tutkituista lammista. Niidenkin merkitys vaihtelee huomattavasti. Valtaosa selvityksen lammista liittyy karuihin, pienialaisiin rämeisiin tai nevoihin. Niiden merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta on vähäisempi kuin reheviin suotyyppeihin tai laajoihin luonnontilaisiin suokokonaisuuksiin liittyvien lampien.

	Viurusuon pikkulammet vastaavat ympäristökeskuksen selvityksen luonnontilaisia lampia. Viurusuon lampien liittyminen suureen, keskeiseltä osiltaan luonnontilaiseen ja maisemallisesti merkittävään suohon korostaa niiden suojelullista merkitystä. Lisäksi Viurusuon lampien läheisyydessä on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suotyyppejä ja kasvilajeja sekä lammilla esiintyy monipuolinen linnusto. Edelleen alueen sijainti maakunnan länsiosissa, jossa laajoja keskeisiltä osiltaan luonnontilaisia soita on hyvin vähän, korostaa Viurusuon lampien merkitystä.

	Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaat pienvedet

	Hakemuksen laajemmassa lampitilanteen tarkastelussa (s. 44) käsitellään Etelä-Savon ja Pohjois-Savon ympäristökeskusten toiminta-alueella Outokummun naapurikunnissa tehtyjä luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien kartoituksia. Kartoitukset tehtiin 1990-luvun alkupuolella. Selvityksiin perustuen hakija on arvioinut vesilain 1:15a §:n lampien lukumäärää näiden lähikuntien alueella.

	Ympäristökeskuksen arvion mukaan tehdyillä selvityksillä ei ole juurikaan merkitystä arvioitaessa vesilain 1:15a §:n tarkoittamien luonnontilaisten lampien poikkeusluvan myöntämistä. Tämä perustuu seuraaviin seikkoihin:

	-1990-luvun alkupuolella, jolloin kartoitukset tehtiin vesilain pienvesipykäliä (1:15a ja 1:17a) ei vielä ollut säädetty.

	- Merkittävä osa luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien tarkastelussa olevista lammista on suurempia kuin vesilain 1:15a §:n tarkoittamat lammet.

	- Taloudellisten seikkojen takia kartoituksiin valikoitiin mahdollisimman luonnontilaisia valuma-alueita tai pienvesikokonaisuuksia. Valintaa ohjasi myös varsin usein kalataloudellinen näkökulma. Siten monia pikkulampia, jotka täyttävät vesilain 1:15a §:n tarkoittaman luonnontilaisen pienveden määrittelyn, ei katsottu tarpeellisiksi kartoittaa tai kartoituksen perusteella niitä ei pidetty luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaina (luokat 3-5).

	Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien kartoituksissa havaittiin se tosiasia, että pienvesien luonnontila on erittäin heikko. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että pienvesien luonnon monimuotoisuutta ja biologisen tuottokyvyn säilyttämistä haluttiin turvata vesilakiin vuonna 1996 tehdyillä pienvesien suojelua koskevilla uudistuksilla. Ympäristökeskuksen mielestä luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien lukumäärää ei voikaan käyttää vesilain 1:15a §:n tarkoittamien luonnontilaisten lampien poikkeusluvan myöntämisen perusteluna. Sen sijaan kohteen kuuluminen näiden arvokkaiden pienvesien joukkoon osoittaa kyseisen pienveden suojelullisen tärkeyden.

	Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien lukumäärää arvioidessa hakija ei ole ottanut riittävästi huomioon tutkittujen lampien arvoluokittelua. Luokkiin 0-2 kuuluvilla kohteilla luonnontilan muutokset ovat niin suuria, ettei niitä luokitella luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiksi. Kohteilla voinee olla vesilain 1:15a §:n tarkoittamia luonnontilaisia pikkulampia, mutta pienvesikokonaisuutta ei ole arvioitu riittävän arvokkaaksi.

	Valtaosa kartoitetuista kohteista kuuluu luokkaan 3. Näitä kohteita pidetään luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaina kohteina, mutta niissä ihmisen vaikutus on jossain määrin nähtävissä. Useimmiten vaikutus ei suoranaisesti liity kohteiden vesitalouteen. Luonnontilaltaan kohteiden lammet täyttänevät pääpiirteissään vesilain 1:15a §:n tarkoittaman luonnontilaisuuden vaatimuksen, mutta kooltaan ne voivat olla lain tarkoittamia kohteita suurempia.

	Arvoluokkaan 4 ja 5 kuuluvat kohteet ovat joko yksittäisiä tai useimmiten melko laajoja useiden pienvesien muodostamia varsin luonnontilaisia aluekokonaisuuksia, joilla luonnon monimuotoisuuden kannalta on erittäin suurta merkitystä. Aluekokonaisuuksien lammista osa voi olla kooltaan vesilain 1:15a §:n tarkoittamia, ja osa lakikohteita suurempia.

	Pohjois-Karjalan luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden kohteiden luokittelussa käytettiin myös väliluokkia 3-4 ja 4-5. Viurusuon lammet on luokiteltiin arvoluokkaan 3-4. Lampien luonnontilaisuuden, luonnonarvojen, maiseman ja luonnonarvojen puolesta kohde kuuluu arvoluokkaan 4, mutta alueen ympäristön maisemavauriot (voimalinja, Isolammen lähes umpeutunut oja sekä lähimetsien hakkuut) vähentävät jossain määrin aluekokonaisuuden merkitystä.

	Hakijan lupahakemuksen täydentävän lampiselvityksen toteamus, että Viurusuo kuuluu luokituksen alapäähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi toteamus on merkityksetön, koska kaikki luokkiin 3-5 kuuluvat kohteet ovat luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaita. Pohjois-Karjalassa luokkaan 4-5 kuuluu 8 kohdetta ja luokkaan 4 31 kohdetta. Valtaosa arvokkaista pienvesistä kuuluu Viurusuon lampien tavoin luokkaan 3-4. Näitä kohteita on 103. Loput arvokkaista kohteista kuuluu luokkaan 3 (90 kohdetta). Outokummusta luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaisiin pienvesiin ei kuulu muita kohteita kuin Viurusuon lammet.

	Täydentävä lampiselvitys

	Hakija on toimittanut Itä-Suomen ympäristölupavirastolle 21.12. 2001 täydentävän lampiselvityksen. Siinä ei ole tuotu esille sellaista uutta tietoa, joka edesauttaisi vesilain 1:15a §:n poikkeuslupaan liittyvää suojelutavoitteiden määrittelyä. Vastauksena hakijan selvitykseen ympäristökeskus toteaa, että sillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta kattavaan vesilain 1:15a ja 1:17a pykälissä tarkoitettujen pienvesien kartoitukseen. Näin ei ole siis ollut tarkoituskaan. Tutkimus perustuu otantaan maakunnan eri osissa sijaitsevista pienvesistä. Sen perusteella on pyritty kehittämään ohjeita suojelutavoitteiden määrittelyyn. Tältä osin työ on vielä kesken. Viurusuon lampien suojelutavoitteiden määrittely perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, johon vaikuttavat tutkimuksista saadut tulokset pienvesien tilasta sekä lampien merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeänä osana Viurusuon suojelullisesti arvokasta aluekokonaisuutta.

	Pöly ja melu

	Hakemuksen (s. 46) mukaan turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Suunnitellun tuotantoalueen läheisyydessä (500 metriä tuotantoalueen reunasta) on kaikkiaan 21 kiinteistöä. Arvion mukaan näille saattaa satunnaisesti esiintyä lievää pölyhaittaa. Ilman laadusta on annettu valtioneuvoston asetus (711/2001), jossa on vahvistettu 1.1.2005 alkaen raja-arvot mm. hiukkasten pitoisuuksille alueilla, joissa asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Raja-arvot saattavat tuotantokaudella ylittyä. Lisäksi turvepöly aiheuttaa viihtyvyyshaittoja tuotantoalueen ympäristössä jo erittäin pieninä pitoisuuksina.

	Turvetuotannon aiheuttama melu on peräisin työkoneista ja raskaiden kuljetusajoneuvojen liikkumisesta. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttama melu voi olla ympärivuorokautista. Hakemuksessa arvioidaan, että selvimmin äänet tulevat kuulumaan suon pohjoisosan kiinteistöille. Lisäksi liikennemelu voi lisääntyä Maljasalmentien ja Viuruniementien varressa sijaitseville kiinteistöille.

	Tarkkailu

	Hakemus (s. 51) ei sisällä varsinaista tarkkailusuunnitelmaa, vaan luvan hakija esittää, että Viurusuo liitetään osaksi Pohjois-Karjalan alueen turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistötarkkailua, jonka ympäristökeskus on tähän saakka yleensä vuosittain hyväksynyt. Tarkkailupisteiden sijainti sekä aikataulu esitetään sovittavaksi erikseen ympäristökeskuksen ja Vapo Oy:n kanssa. Ympäristökeskus toteaa, että ympäristönsuojelulain myötä niin tarkkailua koskevat määräykset kuin tarkkailusuunnitelmien hyväksymismenettelykin tulevat aiemmasta muuttumaan. Vesistövaikutusten lisäksi turvetuotantoalueilla on tarpeen tarkkailla myös melu- ja pölyvaikutuksia sekä tarvittaessa myös mm. vaikutuksia lähialueen kaivoihin.

	Lupamääräykset

	Aiemmasta hakemuksesta poiketen lupahakemus ei nyt sisällä ehdotusta lupamääräyksiksi. Ympäristökeskus on esittänyt näkemyksensä tarvittavista määräyksistä alkuperäisestä vesilain mukaisesta hakemuksesta 2.11.1998 vesioikeudelle antamassaan lausunnossa. Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi, mihin sisältyvät myös toiminnan lopettamisen jälkeiset toimet, kuten alueen kunnostaminen. Vesipäästöjä koskevien määräysten lisäksi turvetuotantohankkeissa on tarpeen antaa myös melu- ja pölyhaittojen ehkäisemistä koskevia määräyksiä.

	Omistusoikeus lampiin Ympäristökeskuksella olevan kiinteistörekisteritiedon mukaan Viurusuolla olevat Isolampi ja Pienilampi ovat LVV-alueita (laki välirajasta vedessä). Tämän perusteella lampien omistus ei ole selvillä. Lammet kuuluvat tilaan tai ovat yhteisiä vesialueita. Pohjois-Karjalan maanmittaustoimistolta saadun tiedon mukaan Outokummun kaupungin Maljasalmen kylän alueella ei ole vielä selvitetty LVV-alueiden omistusoloja. Hakija ei ole osoittanut omistusoikeuttaan kyseisiin lampiin.

ARVIO VIURUSUON LUONNONOLOSUHTEISTA YMPÄRISTÖLUVAN MYÖNTÄMISEDELLYTYSTEN KANNALTA

	Hakemuksessa on käsitelty hyvin vähän hankkeen vaikutuksia Viurusuon luonnonolosuhteiden huonontumiseen, joka on yksi ympäristönsuojelulain 42 §:n tarkoittamista luvan myöntämisen edellytyksistä. Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mm. erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.

	Viurusuon luonnonolosuhteita on esitelty laajasti hakemuksen liitteenä olevassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ja siitä annetuissa lausunnoissa sekä ympäristölupahakemuksen täydennyksen liitteenä olevassa ympäristökeskuksen arviossa Isolammen ja Pienilammen luonnonarvoista. Seuraavassa tarkastellaan edellä mainittujen tietojen pohjalta ympäristökeskuksen näkemystä Viurusuon luonnonolosuhteista.

	Viurusuolla havaittuja valtakunnallisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja ja Suomen vastuulajeja käsitellään ympäristöministeriön 22.5.1997 asettaman työryhmän esitysten mukaisesti (Suomen lajien uhanalaisuus 2000). Vastuulajeilla tarkoitetaan sellaisia eliölajeja, joiden säilyttämisessä Suomella on merkittävä kansainvälinen vastuu. Työryhmän ehdotuksen mukaan vastuulajien elinympäristöt tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Alueellisesti uhanalaisia lajeja tarkastellaan työryhmän laatimien uusien, vielä julkaisemattomien luetteloiden mukaisesti. Lintujen osalta tarkastellaan myös Viurusuolla esiintyviä Euroopan neuvoston luonnonvaraisten lintujen suojelua koskevan direktiivin (79/409/ETY) eli lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvia erityistä suojelua vaativia lajeja. Lintudirektiivi edellyttää lajien suojelua sekä lajien elinympäristöjen suojelua koskevia säännöksiä ja järjestelyitä.

	Viurusuon luonnonsuojelullinen kokonaisarvo

	Ympäristökeskus esitti 7.10. 1997 ympäristöministeriölle lähettämässään Pohjois-Karjalan Natura -esityksen lisäysesityksessä, että huomattavan paikallisen arvon takia tulisi harkita Viurusuon sisällyttämistä Natura-alueverkostoon. Ympäristöministeriössä lisäysehdotusta ei hyväksytty, vaikka luonnontieteelliset perusteet liittämiselle ovat olemassa. Tämän jälkeen alueella tehdyt tutkimukset sekä uhanalaisten lajien luokittelussa tapahtuneet muutokset ovat ympäristökeskuksen mielestä vahvistaneet Viurusuon suojelullista merkitystä.

	Selvitykset ovat osoittaneet, että Viurusuo on Outokummun kaupungin alueella ainoa laaja, keskeisiltä osiltaan luonnontilainen keidassuokokonaisuus. Luonnontilaisuutensa, suotyyppiensä, suoluonnosta riippuvaisen monipuolisen eliölajistonsa, suuren maisemallisen sekä marjastuksellisen ja muun virkistyskäytöllisen merkityksensä vuoksi ympäristökeskus pitää Viurusuota alueellisesti ainutlaatuisena erämaisena suoluontokokonaisuutena ja lisäksi valtakunnallisestikin merkittävänä keidassuona. Suon suojelubiologinen kokonaisarvo koostuu seuraavista osista.

	Viurusuon luonnontila

	Viurusuo on keskeisiltä osiltaan luonnontilainen hyvin kehittynyt eksentrinen kermikeidas (viettokeidas), jolla on kaksi hieman koholla olevaa keidasosaa. Kuljut ja kermit ovat järjestäytyneet valumavesien suhteen: kermit kulkevat suon kaakkoisosassa pohjoisesta etelään, mutta kaartuvat pohjoisempana itä-länsisuuntaisiksi. Läntistä ja itäistä rahkakakkua erottaa suon läpi kulkeva rimpinen suojuotti. Suon etelälaidalla juotti on selvästi minerotrofinen, mutta se karuuntuu suon keskiosassa.

	Viurusuon keskiosan vallitseva suotyyppi on keidasräme, joka muodostuu rämekasvillisuutta olevista voimakkaista kermeistä ja niiden välisistä nevapinnoista. Kermeillä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Keidassuon keskiosaa ympäröi puustoinen rämevyöhyke. Suon reunat on ojitettu lukuun ottamatta eteläreunaa, jossa vallitseva suotyyppi on isovarpuräme. Ojitetut rämeet ovat pääosin isovarpurämeistä tulleita ojikkoja ja muuttumia. Suon itäosan vanhat turpeennostoalueet ja niiden lähialueet ovat saranevaa ja eri tyyppisiä turvekankaita.

	GTK:n selvitysten mukaan Outokummun kaupungin itä- ja koillisosissa tutkituilla soilla luonnontilaisten suoalueiden osuus oli suurin Virmanrimmillä (86 %, kokonaisala 48 ha) ja Heinäsuolla (71 %, kokonaisala 90 ha). Muilla tutkituista 22 suosta luonnontilaisen alueen osuus oli alle 35 %. Karttatarkastelun perusteella myös muualla Outokummun kaupungin alueella sijaitsevat suot ovat pääosin ojitettuja. Lähin Viurusuon kaltainen eksentrinen keidassuoalue on Viklinrimmen Natura -alueella Polvijärvellä, linnuntietä noin 45 km Viurusuosta.

	Viurusuon suotyyppien edustavuus ja uhanalaiset suotyypit

	Arviointiselostuksessa Viurusuon suoyhdistymän edustavuutta on arvioitu vertaamalla alueen suotyyppien määrää soidensuojelun perusohjelmassa käytettyyn luokitteluun. Viurusuolla on yhdeksän ohjelmassa mainittua suotyyppiä. Sen perusteella Viurusuo kuuluu luokkaan III, joka on tyypillinen suhteellisen luonnontilaisille soille. Suotyyppien vaihtelevuudessa Viurusuo näyttää olevan samaa tasoa kuin eksentrisen kermikeidasvyöhykkeen suojeluun varatut suot, vain laajemmilla ja luonnontilaisimmilla kokonaisuuksilla on tyyppejä oleellisesti enemmän.

	Viurusuon kasvillisuusselvitysten perusteella hankealueella havaittiin seuraavat uhanalaiset suotyypit:

	- Kalliosaaren itäpuolella sijaitseva pienialainen lettoräme luokitellaan koko maassa uhanalaiseksi suotyypiksi. Lettorämeen ja sitä reunustavien suotyyppien vaatelias kasvillisuus johtuu suon eteläreunan kankailta tulevista pinta- ja pohjavesistä. Lettorämeen kasvillisuus ilmentääkin lähdevaikutusta. Alueella on ollut merkitystä arvioitaessa Viurusuon pienvesien kokonaismerkitystä.

	- Käärmesärkän kohdalta lähtee kohti pohjoista mesotrofinen ruoppainen rimpinevarämejuotti. Juotti ulottuu lähelle Isolammen etelärantaa. Rimpinevaräme luokitellaan keidassuovyöhykkeellä uhanalaiseksi suotyypiksi. Uhanalaisen suotyypin ulottuminen aivan Isolammen rannan läheisyyteen nostaa lammen merkitystä vesilain 15a §:n tarkoittamana pienvetenä.

	Lisäksi Viurusuon itäosan laajahkon kangasmetsäsaarekkeen pohjoispuolella on ojitettu saniaiskorpi. Saniaiskorpi luokitellaan uhanalaiseksi suotyypiksi koko maassa. Ojituksen vaikutukset saniaiskorven vesitalouteen ja kasvillisuuteen ovat selvittämättä.

	Viurusuon uhanalaiset ja muut merkittävät kasvilajit

	Viurusuon vaateliainta kasvillisuutta esiintyy suon eteläosan mesotrofisilla suotyypeillä. Uhanalaiseksi luokitellun lettorämeen ja siihen ilman selvää rajaa liittyvän mesotrofisen sararämeen vaateliaaseen lajistoon kuuluvat mm. lettovilla, järviruoko, hetesirppisammal, heterahkasammal ja pohjanrahkasammal. Rimpinevarämeen kasvillisuus on ympäristöä vaateliaampaa ja siihen kuuluvat mm. lettovilla, hetekuirisammal, lettorahkasammal ja rimpisirppisammal.

	Viurusuolla havaituista kasvilajeista pohjanrahkasammal ja lettovilla luokitellaan uhanalaisiksi lajeiksi. Pohjanrahkasammal luokitellaan myös Suomen vastuulajiksi.

	- Pohjanrahkasammal (Sphagnum subfulvum) on uuden uhanalaisluokituksen mukaan alueellisesti uhanalainen laji Järvi-Suomen alueella, johon Viurusuo kuuluu. Aiemmassa uhanalaisluokituksessa se luokiteltiin Pohjois-Karjalassa alueellisesti silmälläpidettäväksi taantuneeksi lajiksi. Arviointiselostuksessa lajin uhanalaisuusluokitus oli jäänyt kokonaan pois. Laji kasvaa Kalliosaarten itäpuolen lettorämeen - mesotrofisen sararämeen alueella.

	- Lettovilla (Eriophorum latifolia) luokitellaan pohjanrahkasammalen tavoin uudessa uhanalaisluokittelussa Järvi-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi. Aiemmassa luokittelussa se ei kuulunut Pohjois-Karjalan alueellisesti uhanalaisten lajien joukkoon. Lettovilla kasvaa lettorämeen - mesotrofisen sararämeen alueella ja rimpinevarämeellä. Lettovillan kasvaminen Isolampeen läheisesti liittyvällä suotyypillä nostaa osaltaan lammen merkitystä vesilain 15a §:n tarkoittamana pienvetenä. Viurusuo on lettovillan ainoa tunnettu kasvupaikka Outokummussa.

	Viurusuon linnusto

	Viurusuon arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa ympäristökeskus totesi Viurusuon linnuston kuvauksen puutteelliseksi ja osin harhaanjohtavaksi. Suon muutonaikaista linnustoa ei selvitetty lainkaan ja pesimälinnuston tulkinnat sekä lajiston että linnuston tiheysarvioiden osalta eivät ole ohjeiden mukaisia, vaikka linnustoselvityksen maastotyöt oli tehty asianmukaisesti.

	Ympäristönvaikutusten arviointiin liittyvien lintulaskentojen, ympäristökeskuksen 14.6. 1998 suolla tekemän lintulaskennan sekä muiden alueelta ilmoitettujen linnustotietojen perusteella Viurusuon linnusto on arvokas. Suon asema alueellisesti hyvin merkittävänä lintusuona tulee esille verrattaessa Viurusuon lintulajistoa soidensuojelun perusohjelmassa käytettyyn suolinnuston runsausluokitukseen.

	Soidensuojelun perusohjelmassa suolinnuston luokitus perustui soista pesimä- ja muuttoaikana riippuvaisten lintulajien (51 lajia) esiintymiseen kullakin kohteella. Viurusuolla näistä suolintulajeista on havaittu pesimäaikaan 22 lajia. Luettelon lajeista 20 on havaittu suolla tehdyissä lintulaskennoissa. Linnustoselvityksen mukaan riekko kuuluu myös alueen pesimälajistoon. Lisäksi laulujoutsen käyttää Viurusuota ruokailu- ja levähdysalueena. Laji pesinee Viurusuon pohjoispuolella sijaitsevalla Ylimmäisenluhdalla. Viurusuo kuuluu ohjelman luokittelun I luokkaan, jossa suolintulajien määrä on vähintään 22 lajia.

	Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja muut merkittävät lintulajit

	Aiemman uhanalaisten lajien luokittelun mukaan Viurusuolla pesiviksi tulkituista lintulajeista tuulihaukka ja pikkusieppo olivat valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Uuden uhanalaisluokituksen perusteella Viurusuon linnustonsuojelullinen merkitys näyttää kasvavan huomattavasti. Sen mukaan suon lintulajeista yksi on valtakunnallisesti vaarantunut (naurulokki) ja kuusi valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia (tuulihaukka, metso, teeri, käki, pensastasku ja pikkusieppo). Kuitenkin on syytä todeta, että Viurusuolla havaituille uhanalaisille ja silmälläpidettäville lajeille suot eivät ole keskeisin elinympäristö.

	Valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu naurulokki pesii pääosin rehevillä lintujärvillä. Ennen viime vuosikymmenien kannan voimakasta taantumaa naurulokkeja pesi runsaasti myös soilla. Viurusuon naurulokit havaittiin Isolammella. Silmälläpidettävistä lajeista pensastaskun keskeisimmät pesimäbiotoopit ovat maatalousympäristöissä, mutta lajia tavataan pesivänä myös monilla soilla. Viurusuolla pensastaskuja havaittiin mm. sekä Isolammen että Pienilammen välittömässä läheisyydessä.

	Muut havaitut silmälläpidettävät lajit ovat etupäässä metsälajeja, jotka Viurusuolla esiintyvät suon puustoisissa metsäsaarekkeissa ja reunametsissä. Teerille Viurusuo on lisäksi tärkeä keväinen soidenalue. Pikkusiepporeviirin suojelullista merkitystä lisää se, että luonnontilaisena saniaiskorpi on uhanalainen suotyyppi.

	Lisäksi arviointiselostusta varten tehdyissä lintulaskennoissa havaittiin kiertelevä selkälokki. Uusimman uhanalaisluokituksen mukaan selkälokki luokitellaan valtakunnallisesti vaarantuneeksi lajiksi. Aiemmassa luokittelussa se oli sekä valtakunnallisesti ja Pohjois-Karjalassa alueellisesti silmälläpidettävä taantunut laji. Selkälokki on pääosin selkävesien laji, mutta pieni osa kannasta pesii myös soilla.

	Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien ohella Viurusuon linnuston kokonaismerkitystä lisäävät suolla havaitut Euroopan yhteisön lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvat erityistä suojelua vaativat lajit ja Suomen vastuulajit. Viurusuon lintulaskennoissa havaittiin kahdeksan lintudirektiivin lajia: uivelo, teeri, metso, kurki, kapustarinta, liro, kalatiira ja pikkusieppo. Uivelo ja liro nähtiin Viurusuon lammilla. Vastuulajeista havaittiin 12 lajia: telkkä, tavi, selkälokki, pikkukuovi, isokuovi, leppälintu, kalatiira, uivelo, metso, teeri, liro ja valkoviklo. Uivelo, telkkä, tavi, liro ja valkoviklo nähtiin Viurusuon lammilla.

	Viurusuon perhoset

	Arviointiselostusta varten tehdyssä suppeassa perhostutkimuksessa Viurusuo arvioitiin hyväksi perhossuoksi. Vaateliaiden, luonnontilaisista soista riippuvaisten lajien (4 lajia) osuus nähdyistä ja kiinnisaaduista perhosista oli suuri. Viurusuon merkitystä hyvänä perhossuona tukevat myös suon luonnonolot. Viurusuolla on monin paikoin pienipiirteistä rämeiden ja avosuo-osien vuorottelua, joten suo on suoperhosille erittäin monipuolinen elinympäristö.

	Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt Viurusuolla

	Ympäristövaikutusten arviointiselvitystä varten tehtyjen luontoselvitysten perusteella Viurusuolla on useita metsälain 10 §:n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Näiden elinympäristöjen tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia.

	1) pienten lampien välittömät elinympäristöt
	- Viurusuon Isolammen ja Pienilammen välittömät lähiympäristöt

	2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot
	- Kalliosaaren itäpuolinen lettoräme

	3) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
	- Viurusuon luonnontilaisilla osilla on useita pieniä kangasmaasaarekkeita, joita voitaneen pitää lain tarkoittamina erityisen tärkeinä elinympäristöinä

	Viurusuon pienvedet

	Hakemuksen käsittelyn yhteydessä edellä on tarkasteltu laajasti Viurusuon lampia vesilain 1:15a §:n tarkoittamina kohteina sekä lampien kuivattamiseen tarvittavaan poikkeuslupaan liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että lammet ovat tärkeä osa Viurusuon aluekokonaisuutta. Niillä on merkitystä alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja ne täydentävät osaltaan Viurusuon arvokasta maisemakuvaa. Siksi lampia ei tule käsitellä pelkästään vesilain 1:15a §:n tarkoittamana poikkeuslupa-asiana vaan ne ovat myös osa Viurusuon erityisistä luonnonolosuhteista, joita tarkastellaan ympäristönsuojelulain 42 §:n luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa.

	Viurusuon maisema

	Hakemuksen käsittelyn yhteydessä edellä on esitelty kokonaisuudessaan arviointiselostuksen mukainen käsitys Viurusuon maisemallisesta merkityksestä. Hakijan esittämä maisemamuutos on pääpiirteissään arviointiselostuksen arvio maisemavaikutuksista. Siinä ei kuitenkaan mainita, että Viurusuo on Outokummun alueella ainoa luonnontilainen laaja suo, joten vastaavanlaista suomaisemaa ei alueella myöskään esiinny. Ympäristökeskuksen mielestä Viurusuon luonnontilaisen suomaiseman menetys turvetuotannon seurauksena on alueellisesti merkittävä menetys.

	Viurusuon virkistyskäyttö

	Ympäristövaikutusten arviointiselvitysten yhteydessä tehtiin Maljasalmen ja Myhkylän kylän asukkaille kysely Viurusuon marjastuksesta ja ulkoilukäytöstä. Tulosten mukaan suo on tärkeä marjapaikka lähiseudun asukkaille. Se on hyvä lakka- ja karpalosuo. Lisäksi suon metsäsaarekkeet ja reuna-alueet ovat merkittäviä mustikan ja puolukan keräilyn kannalta.

	Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annetuissa kannanotoissa kyselyn levitysaluetta pidettiin liian suppeana ja kyselyajankohtaa (lokakuu) sopimattomana kesänsä alueella viettävillä kesämökkiläisille. Monet kyselyn ulkopuolelle jääneet ilmoittivat keränneensä suuria marjamääriä Viurusuolta ja sen lähiympäristöstä, joten Viurusuota voidaan pitää kyselyn tuloksia merkittävämpänä marjasuona. Monet asukkaat huomauttivat myös, että turvetuotannon vaikutukset marjastukseen ulottuvat tuotantoalueen ulkopuolelle, koska turvepölyn arvioidaan likaavan marjasatoa. Kannanottojen mukaan pölyllä on haittavaikutuksia myös muille luonnontuotteille (mm. sienet).

	Hakemuksessa todetaan arviointiselostuksessa esitetty näkemys turvetuotannon vaikutuksista metsästykseen. Ympäristökeskuksen mielestä tuotantovaiheen aikana Viurusuolla on hyvin vähän, jos lainkaan, merkitystä kanalintujen pesimäalueena, joten sillä tuskin on minkäänlaista merkitystä metsästysalueena. Lisäksi on syytä huomauttaa, että metsästyskautena suolla on lähes päivittäistä rekkaliikennettä, joten alueella tuskin voi harjoittaa metsästystä. On syytä myös muistuttaa, että Outokummun metsästysseuran 26.4.1998 arviointiselostuksesta annetun lausunnon mukaan Viurusuo on seuran parhaita riista-alueita niin metsästyksen kuin myös riistan lisääntymisen suhteen.

YMPÄRISTÖKESKUKSEN KANNANOTTO

	1. Viurusuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa

	Luvan myöntämisen edellytykset

	Ympäristökeskuksen mielestä Viurusuon luonnonarvot itsessään tuolla paikalla ovat niin merkittävät, että alueen ottaminen turvetuotantoon aiheuttaisi ympäristösuojelulain 42 §:n tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Viurusuo on Outokummun kaupungin laajin keskeisiltä osiltaan luonnontilainen suo. Luonnontilaisuutensa ja aiemmin lausunnossa esitettyjen luonnonarvojen, maisemallisen merkityksen ja suon virkistyskäytöllisen merkityksen vuoksi ympäristökeskus pitää Viurusuota alueellisesti ainutlaatuisena erämaisena suoluontokokonaisuutena ja lisäksi valtakunnallisestikin merkittävänä keidassuona.

	Puheena olevan säännöksen tarkoitus on, että luonnonolosuhteita tarkastellaan vaikutusalueella kokonaisuutena, joka koostuu edellä mainituista poikkeuksellisista osatekijöistä. Turvetuotannon käynnistäminen heikentäisi alueen luonnonarvojen kokonaisuutta merkittävällä ja olennaisella tavalla. Ympäristökeskus katsoo tällä perusteella, että luvan myöntämiseen ei ole lain vaatimia edellytyksiä. Hakemus on siis hylättävä. Lisäksi ympäristökeskus esittää vielä seuraavat perustelut, joihin hakemuksen hyväksymättä jättäminen voidaan osittain myös nojata.

	Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet

	Valtioneuvoston 30.11. 2000 hyväksymän maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.

	Ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan Viurusuon luonnontilaisuus ja luonnonarvot ovat niin merkittävät, että valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaisesti suo tulisi ohjata tulevassa maakuntakaavassa suojeluun turvetuotannon sijasta. Ympäristökeskuksen mielestä hakemuksen epääminen olisi valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaista.

	Vesiensuojelun tavoiteohjelma Turvetuotannon suuntaaminen jo ojitetuille soille on kirjattu myös valtioneuvoston 19.3.1998 vahvistamaan periaatepäätökseen vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005. Luvan epääminen ja Viurusuon turvetuotannon suuntaaminen jo aiemmin ojitetuille vaihtoehtoisille soille olisi myös vesiensuojelun tavoiteohjelman suositusten mukaista.

	Viurusuon turvetuotannon vaihtoehdot

	Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lupaviranomaisen tulee hankkia jatkoselvityksessään mm. vesilain 2 luvun 3 § huomioon ottaen tarvittava selvitys siitä, voidaanko hakemuksessa tarkoitettu turveraaka-aineen tarve tyydyttää ottamalla käyttöön vähemmän luonnonarvoja sisältävä suo.

	Ympäristökeskuksen mielestä hakijan antama selvitys Viurusuon korvaavista vaihtoehtoisista tuotantosoista on puutteellinen, ja että Viurusuon turveturveraaka-aineen tarve voidaan tyydyttää vaihtoehtoisilla ratkaisuilla, joissa luonnonarvojen menetykset jäävät Viurusuota vähäisemmiksi.

	Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Viurusuon turvetuotanto on korvattavissa esimerkiksi Outokummun kaupungin alueella sijaitsevalla Miinalanrimmen ja Polvijärven kunnan alueella sijaitsevalla Teyrisuon käyttöön otolla. Molemmat suot ovat aiemmin ojitettuja, joten niiden käyttöön otolla on vähemmän merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta kuin Viurusuolla. Ne sopivat myös valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden ja vesiensuojelun periaatepäätöksen suositusten mukaisesti Viurusuota paremmin turvetuotantoon.

	2. Vesilain mukainen lupa turvetuotantoalueella olevien lampien kuivattamiseen

	Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti hakija hakee nyt vesilain 6 luvun 2 §:n tarkoittamaa lupaa Isonlammen ja Pienilammen kuivattamiseen ojittamalla. Lupa voidaan myöntää 2 luvun 6 §:n mukaisin edellytyksin, mikäli 1 luvun 15 a §:n mukainen poikkeuslupa on voitu ensin myöntää. Hakija on hakemusasiakirjoissa oleviin selvityksiin perustuen päätynyt siihen, että poikkeusluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

	Ympäristökeskuksen mielestä hakijan tarkastelut Outokummun ja sen lähikuntien vesilain 1:15a §:n tarkoittamien pienvesien määrästä eivät kuitenkaan anna kuvaa niiden suojelutavoitteista. Selvitysten pohjalta esitetylle näkemykselle, että Isolammen ja Pienilammen kuivattamisella ei ole merkitystä vesilain 1:15a §:n tarkoittamien lampien suojelutavoitteiden toteutumisen kannalta ei ole perusteita. Ympäristökeskus on eri mieltä hakijan tekemästä johtopäätöksestä, että suojelutavoitteiden huomattavaa vaarantumista ei tapahtuisi.

	Viurusuon Isolampi ja Pienilampi ovat luonnontilaisuutensa ja lähiympäristön merkittävien luonnonarvojen, maisemallisen merkityksensä sekä sijainniltaan alueelle poikkeuksellisen edustavan suokokonaisuuden osana pienvesien suojelutavoitteiden kannalta hyvin merkittäviä. Ne on luokiteltu Pohjois-Karjalan luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden kohteiden joukkoon. Ympäristökeskuksen mielestä Isolammen ja Pienilammen kuivattaminen vaarantaa huomattavasti vesilain 1:15a §:n tarkoittamien lampien suojelutavoitteita, joten lampien kuivattamiseen ei tule myöntää poikkeuslupaa. Jos hakemus evätään sillä perusteella, että turvetuotannolle ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n luvan myöntämisen edellytyksiä, kuten ympäristökeskus on esittänyt, niin poikkeuslupakäsittelyn edellytysten arviointi käy tarpeettomaksi.

	Kuten lausunnossa on aiemmin todettu, Isolammen ja Pienilammen omistusoloja ei tiettävästi ole vielä selvitetty.

	3. Päätöksen täytäntöönpano

	Hakija pyytää, että ympäristölupapäätös määrättäisiin täytäntöön pantavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Ympäristökeskuksen mielestä tällaista määräystä ei voida Viurusuon hankkeessa ympäristönsuojelulain 101 § nojalla antaa. Määräys voidaan 101 §:n mukaisesti antaa vain sillä edellytyksellä, että täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Ojittamalla ja kuivattamalla menetettyjä suon luonnonarvoja ei voida enää palauttaa alkuperäiseen luonnontilaan, mikäli lupapäätös muutoksen haun kautta kumottaisiin. Hakemus on tältä osin hylättävä.

	Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö	Aarne Wahlgren
	Biologi	Arvo Ohtonen

Viurusuo-sivu
Copyright © www.kuikka.org 2002